Koiraharrastus elää murroksessa
Kun ihminen katsoo koiraa sekoittuu näkyyn todellisia asioita ja paljon erilaisia uskomuksia. Ilmiötä kuvataan käsitteellä eläinkuva. Samalla tavoin kun koira katso ihmistä, voidaan puhua koiran ihmiskuvasta. Kun tapaan koiria maailmalla ovat he huomattavan paljon samanlaisia olinpa sitten Kuopiossa tai Sri Lankan pääkaupungissa Colombossa. Koirat ovat koiria kaikkialla maailmassa, mutta samaa ei voi sanoa meistä ihmisistä.
Täällä Kuopiossa ja vielä tarkemmin Koiramekassa pidämme yhtä arvokkaana persoonana kuin ihmistä. Täällä koirasta käytetäänkin pronominia hän sen sijaan, että sanottaisiin se. Sri Lankassa olen joutunut todistamaan lapsen leikkivän koiranpennulla niin, että hän heitteli pentua ilmaan välittämättä siitä, että koira selkeästi koki vahinkoa ja merkittävää hätää. Minun eläinkuvallani tuota oli aivan liian kamalaa sivusta katsella siihen puuttumatta ja näin ollen nappasin pennun lapsen käsistä ja moitin häntä sen minkä yhteisen kielen puuttuessa pystyin. Lapsen vanhemmat puolestaan paheksuivat minua joka näin pilasi lapsen hauskan leikit. Mistä oli kyse? Ymmärsin koiraa aivan yhtä sujuvasti kuin kotonakin, mutta nuo ihmiset tuntuivat käyttäytyvän käsittämättömällä ja minulle vieraalla tavalla sillä heidän eläinkuvansa oli erilainen ja sama toisinpäin.
Eläinkuva määrittää kuuluuko eläin ihmisen empatiapiirin sisä- vai ulkopuolelle. Meidän suomalaisten eläinkuvaa on muokannut usko tasa-arvoon, eläinrakkauteen, uskomukset laumoista ja niiden johtajista sekä Disneyn kaltaiset söpöt ja pöröiset kuvat. Jokainen saa uskoa mihin haluaa, mutta on hyvä tiedostaa, että todellisuudeksi koettu kuva koirasta ei välttämättä vastaa sitä käsitystä jonka koira itse olemassa olostaan kokee. Koira ei todellisuudessa pomota, näytä keskisormea, tai nosta kierroksia kiihdyttävissä tilanteissa. Sen sijaan koira pyrkii vuorovaikuttamaan ympäristönsä kanssa - kommunikoimaan. Jos hän ei siinä onnistu vähemmillä eleillä, hän haukkuu tai pahimmassa tapauksessa tarttuu hampaillaan yrittäessään tulla kuulluksi. Meluisa koira ei ole opitimi kenenkään osalta mutta haukku sinänsä on siis normaalia vuorovaikutusta ympäristön kanssa - sopeuma tilanteessa jossa kukaan ei tunne ymmärtävän tämän tarpeita.
Miten siis osaisin kuulla koiraani vähemmällä? Ensimmäisenä suosittelen päivittämään kaikki se mitä tiedämme koirista. Kuolleita eläimiä on paljon helpompi tutkia kuin eläviä ja siitä syystä tunnemme koiran anatomiaa tuhatkertaisesti paremmin kuin henkisiä ominaisuuksia. Onneksi viimeisten vuosien aikana mittarit joilla koiran kognitiota voidaan mitata ovat kehittyneet niin, että aiheesta on mahdollista hankkia tieteellisen tarkastelun kestävää aineistoa.
Perinteisesti koiran luonnetta kuvattaessa hänestä on uskottu löytyvän mm. kovuutta, taistelutahtoa, saalisviettiä, mutta nämä termit ovat menneen talven lumia. Nykyisten ja paljon tarkempien kuvausten myötä koiran ymmärtäminen on käynyt paljon helpommaksi. Uusin jaottelu koiran persoonallisuudesta jakaa sen osiin jotka ovat: ihmissosiaalisuus, koirasosiaalisuus, energisyys, leikkisyys, tottelevaisuus, aggressiivisuus, kiinnostus ympäristöä kohtaan ja läheisyyden tarve. Myös koiran perustarpeet ovat näiden lisäksi pystytty määrittelemään kolmeen pääryhmään: autonomia, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Perustarpeet ovat siis samat kuin ihmiselläkin, vai pitäisikö sanoa meillä ihmiseläimellä. Koira haluaa tehdä itseä koskevat päätökset itse, tarvitsee sopivasti haasteita oppia uutta ja tarvitsee rakastavan perheen ympärilleen.
Kun ennen ihmisten ja koirien välisiä eroja on pyritty korostamaan on nykysuuntaus se, että korostamisen sijaan nostetaan enemmän esiin sitä miten hämmästyttävän samankaltaisia niin ihmis- kuin muunlajiset eläimet ajattelultaan ovat. Meitä kaikkia ohjaavat tunteet ja niiden pohjalta teemme loogisia ratkaisuja oman edun puolesta. Perustunteet ovat samat niin ihmisellä että koiralla, tai kissalla tai oravalla, tai millä tahansa nisäkkäällä, ja ne ovat rakkaus, ilo, viha, suru, pelko, hämmästys ja inho.
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että eläinkuvamme on murroksessa. Jos saisit tietää, että koira voi oppia puhumaan, muuttaisiko se suhtautumista koiraasi? Sellaista tosiaan tapahtuu. Koira nimeltä Stella sai omistajakseen puheterapeutin joka opetti tälle painonappien avulla sanoja. Lopputuloksena Stella, tätä juttua kirjoittaessa käyttää 48 eri sanaa ja muodostaa niistä ihan järkeviä lauseita. Oma englantini käsittää ehkä juuri tuon kokoisen sanavaraston. Stella on kuitenkin vasta-alkaja jos häntä vertaa jo edes menneeseen Chaser bordercollieen jonka sanavarasto oli yli 1000 sanaa ja näin ollen hän ymmärsi englantia huomattavasti paremmin kuin keskiverto suomituristi.
Voisin jatkaa aiheesta loputtomasti, mutta nyt minun on aika antaa huomiota omille koirilleni jotka kärsivällisesti odottavat läsnäolevaa minuuttani. Olen hyvin onnellinen siitä, että olen hylännyt vanhan eläinkuvani ja korvannut sen nykyaikaisella versiolla. Samaa sanoisivat myös koirani jos osaisivat, mutta nyt tyydyn toteamaan sen vain heidän rennoista kehoistaan ja tyytyväisen oloisista kasvoista kun he katsovat minuun. Heidän silmistään takaisin heijastuva ihmiskuva miellyttää myös minua itseäni. Olen kiltti ihminen ja sellainen haluan olla myös koirilleni.
Kaikkea hyvää sinne kotiin ja koirille rapsutuksia.
Juttu julkaistu alunperin PoPo - Suomen Portugalinpodengot ry. jäsenlehdessä 1/2022